Keilailun historia

Home / Keilailun historia

Suurin osa nykypäivänä tietää, mitä keilailu on. Moni on keilannutkin. Harva kuitenkaan tietää, mihin asti keilailun juuret ulottuvat ja mikä keilailun historia on.

Tässä artikkelissamme käymme pintapuoleisesti lävitse muutamia keskeisiä vaiheita ja asioita keilailun historiasta. Kokonaisuudesta voisi varmastikin kirjoittaa kirjan, mutta me olemme päättäneet käsitellä lähinnä kaikista tärkeimpiä asioita. Nämä ovat sellaisia juttuja ja yksityiskohtia, joilla voit halutessasi päteä kavereillesi olutta ottaessa – tai vaikkapa keilatessa. Vaihtoehtoisesti oluen ottaminen onnistuu useimmiten myös keilaamisen yhteydessä, joten mikäpä tämän parempi paikka avautua omista knoppitiedoista.

Antiikki

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, voidaan keilailu lajina ilmeisesti jäljittää aina muinaiseen egyptiin saakka. Ikivanhojen pallojen jäänteitä on nimittäin löytynyt niinkin kaukaa kuin ajalta 3200 eaa. Ilmeisesti pallot valmistettiin tuolloin jyvistä, joka oli yhdistetty palloksi esimerkiksi nahkaa ja lankaa käyttäen. Myös posliinisia palloja on kuitenkin löytynyt, ja nämä ovat olleet sen verran raskaita, että on spekuloitu, että palloja on kuin onkin vieritetty maassa sen sijaan, että niitä olisi esimerkiksi heitetty.

Noin 2000 vuotta sitten Roomassa ilmeisesti kehitettiin samankaltainen peli, jossa roomalaiset heittivät kivisiä esineitä mahdollisimman lähelle toisia kivisiä esineitä. Tämän lajin sanotaan kehittyneen myöhemmin italialaiseksi bocce-peliksi, joka tunnetaan myös ulkokeilaamisen muotona.

Noin 400-luvulla Saksassa alettiin keilata uskollisena rituaalina, jonka oli tarkoitus puhdistaa sielu.

Keskiaika

Keskiajalla vuonna 1299 rakennettiin vanhin edelleen olemassa oleva keilailuviheriö, joka on edelleen käytössä Englannin Southhamptonissa. Vuonna 1325 puolestaan säädettiin Saksan Berliinissa ja Kölnissä laki, jolla rajoitettiin ruohokeilailussa käytettävien panosten määrää viiteen shillinkiin. Vuonna 1366 keilailuun viitattiin ensimmäistä kertaa virallisesti Englannissa, kun Kuningas Edward III kielsi lajin, koska se oli tulossa jousiammunnan harjoittelemisen tielle. Vuosisadoilla 1400–1800 ruohokeilailu levisi Saksasta Itävaltaan, Sveitsiin ja muutamiin muihin maihin, ja ratoja alettiin vähitellen valmistaa sementistä ja savesta.

Vuonna 1455 saatiin Lontoossa ensimmäiset katetut keilahallit, jolloin pelistä tuli vähitellen kaikilla säillä pelattava peli. Saksassa keilaradat sijaitsivat tavallisesti majatalojen yhteydessä.

1900-luku

Seuraavaksi hyppäämme muutamia vuosisatoja eteenpäin, mutta totuus on, että lajin historia ja kehitys on ollut todella monipuolista ja monivaiheista. Vuonna 1903 kuitenkin perustettiin English Bowling Association eli englantilainen keilailuliitto. Vuonna 1905 puolestaan perustettiin maailmanlaajuinen keilailulautakunta, International Bowling Board. Vähitellen siis laji alkoi virallistumaan, ja se alkoi saada kattojärjestöjä. Vuonna 1907 Austraalian Melbournessa perustettiin ensimmäinen naisten ruohokeilausliitto.

Euroopan ensimmäinen kymmenen keilan keilahalli perustettiin vuonna 1909 – ja mihinpä muuallekaan kuin Ruotsiin. Muualle Eurooppaan tämä huippuunsa jalostunut peli ei kuitenkaan ennättänyt laajalti ennen toista maailmansotaa.  Suomessa tosin avattiin ensimmäinen keilahalli jo 1920-luvulla. Isossa-Britanniassa satoja moderneja keilahalleja rakennettiin toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltojen sotilastukikohtiin.

Bowlers Journal -niminen kuukausittainen julkaisu aloitti Chicagossa Illinois’n osavaltiossa vuonna 1913, ja sitä julkaistaan edelleenkin.

Erityisen mielnekiintoinen knoppi on, että ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut keilailussa käytiin vuonna 1954 Helsingissä, ja ne järjesti lajiliitto FIQ, joka sittemmin vuonna 2014 vaihtoi nimensä muotoon World Bowling.

Keilailu tänä päivänä

Keilailu tänä päivänä on äärimmäisen suosittua viihdettä, mutta on edelleen paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan koskeneetkaan keilapalloon. Tähän asiaan haluaisimme Suomen tasolla osittain vaikuttaa omalla sivullamme ja aktiivisuudellamme. Haluamme levittää lajin niin sanottua ilosanomaa, sillä kyseessä on peli, joka sopii yhtä lailla miehillä ja naisille kuin jopa lapsillekin. Lapset keilaavat tavallisesti pienemmillä, lasten palloilla, minkä lisäksi aloittelijoille ja perheen pienimmille (ei kuitenkaan liian pienille lapsille) on mahdollisuus lisätä radalle niin sanotut kaiteet, jotka estävät pallon lipsumista kouruihin.

Suosittelemme, että sinäkin, arvon lukija, levität lajia myös ystävillesi ja ystäväperheillesi. Kyseessä on hauska laji, jonka parissa on mukava viettää tunti jos toinenkin!