Tällä kaudella allekirjoittaneen suosikkijoukkue TKK on kyhännyt 1116 pisteen johdon ennen jatkosarjapelejä. Ketkä ovat menestyksen takana? Seuraavaksi pienimuotoinen analyysi TKK:oon pelaajista.

Jussi Turtiainen - ainainen avaaja:
Jussin alias Peltsi on ollut TKK:oon kantavia voimia jo useamman vuoden. Avaajana Peltsi luo henkeä joukkueeseensa mm. heittämällä kymppiin stereot, jotta pääsisi aikaisemmin syömään. Jussi toimii myös lohduttavana olkapäänä, joka jaksaa kuunnella ja tukea muita epätoivon hetkellä. Parhaimmillaan Peltsi on Pirkanmaalla markankisoissa, joissa hän taistelee riiviöitä ja veteraaneja vastaan hankalissa olosuhteissa. Jussin haave on päästä menestyvän joukkueen johtotehtäviin ja oluthanan välittömään läheisyyteen.

Jesse Kallio - paskaa Pallen täydeltä:
TKK:oolta uupui pitkään tehokas vasemman puolen sysääjä, mutta tätä nykyä Palle täyttää onnistuneesti tuon satakiloisen kuopan. Jesse on pelipaikan suhteen monipuolinen (rajarikkoviivan tällä puolen), Peltsin uupuessa hän on toiminut avaajana, mutta myös pelipaikat 2,3,6 ja 7 sujuvat varsin mainiosti. Pallen heikkous on sunnuntaipeukalo ja lempiväline 360 abralon.

Timo Alho -  valitsijamies vailla vertaa:
Tinken tärkein tehtävä on nostaa pelaajien pyörinnän keskiarvo yli neljään kierrokseen. Timon viuhuva kierre teki aikoinaan järjestelmällistä tuhoa Ylöjärven puuradoilla, mutta laminaattien saavuttua on menestys ollut kiven alla. Miellyttävän mutkansa lisäksi Tinke suo joukkueelle useita OHOAHA-elämyksiä, sillä vielä 50 jalassa on perin hankala sanoa, minne pallo päätyy.

Petteri Salonen - metaanimoottori:
Pöhelön moottori on puksuttanut kelvollisesti liigassa jo useamman vuoden ajan. Tasokkaiden juttujensa lisäksi Peetu tuo joukkueelle ainakin 100p jokaiseen sarjaan. Pelipaikka on viime vuodet löytynyt alakerrasta, mutta tälle kaudelle Petteri on ylennetty kolmospaikalle palkintona lukuisista näytöistä.

Petri Mannonen - säännön vahvistava poikkeus:
Mane toimii TKK:oon pelillisenä johtana lähinnä siksi, että hän olisi taatusti ainut, jolle neurologi soisi terveen paperit. Uskomaton ratojenlukutaito antaa pelin johtamiseen oman mausteensa. Petri toimi pitkään ankkurina, mutta on nyt siirtynyt ansaitulle eläkkeelle neljännen pelaajan paikalle. Manen vahvuuksiksi voidaan lukea oma suorittaminen ja heikkouksiksi pelikaverit.

Perttu Jussila - viimeisenä onnekkain:
Ankkuriksi alennetun Keken peli perustuu puhtaasti vastustajien virheisiin ja epäonneen. Lisäksi Pertun onni ratkaisupaikoissa on ollut kauden mittaan miltei käsin kosketeltavaa. Muu joukkue on onneksi sisäistänyt sen, että onni ei voi olla jatkuvaa ja hoitaakin homman siten, että Pertsalle riittää tarkaisupaikkaan kuusi avauksella ja paikolla kolmannes siitä.

Edellämainittujen lisäksi soppaa ovat mukana hämmentämässä Ville Häggman ja WC Villman, mutta jättäkäämme analysointi heidän osaltaan tuonnemmaksi.